Monta asiaa olen jättänyt tekemättä, kun olen mielessäni arvioinut matkaa tai valmista tuotosta vasten jonkinlaista ideaalia. Viimeksi eilen muistan heittäneeni ihan asiallisen somepostauksen roskiin, koska puhelimella kuvaamassani puhevideossa näytin mielestäni typerältä.
Tätä tekstiä aloin kirjoittaa tutkimalla aihetta tekoälyn kanssa. Ajattelin, että haluan kirjoittaa omia ajatuksia haitallisesta täydellisyyden tavoittelusta. Ajattelin myös, että tekoälyn kanssa asiaa sparraamalla syntyisi paras mahdollinen lopputulos. Malli antoikin kysymykseen "miksi täydellisyyden tavoittelu on haitallista?" todella hyvän vastauksen. Hieman tekstiä personoimalla se olisi todella korkeatasoinen teksti jaettavaksi.
Itse asiassa olisi hyvin helppoa ulkoistaa sisältöjen laatiminen kokonaan tekoälylle, jos tarkoituksena olisi koneen tuottamien, varsin laadukkaiden tekstien avulla vältellä inhimillisiä virheitä ja ajattelun vajavaisuuksia ja rakentaa itsestä epärealistista mielikuvaa ajattelijana.
Tekeminen ja ihanteet
Tekemisessä on aina kyse jonkun tavoitteen täyttymisestä. Jotkut harjoittelevat kitaransoittoa oppiakseen soittamaan suosikkikappaleen, jotkut alkavat neuloa tehdäkseen itselleen miellyttävän villapaidan. Aina on läsnä se ilmeinen hankaluus, että tekemisen laatua alkaa peilata ympäristöstä poimittuun ideaaliin verrokkiin. Sitä kautta alkaa helposti tuntea riittämättömyyttä ja siten homma jää usein kesken. Unohtuu se, että hienoimmatkin tuotokset sisältävät aina tuhansia tunteja harjoittelua tai muunlaista sitkeää pyrkimystä. Sosiaalinen media tehostaa perinteisen median ohella tätä vääristymää. Koripalloilija Lauri Markkanen esimerkiksi on aika monta tuntia harjoitellut hyppyheittoa, jota me urheilun ystävät saamme ihailla kotikatsomoissa.
Missä ikinä tahdotkin olla hyvä, tärkeintä on alkaa toimia, törmätä ongelmiin tai yleiseen vaivannäön tuskallisuuteen, löytää ratkaisut, oppia, jatkaa ja ennen kaikkea toistaa. Mitä nopeammin aloitat ja jatkat pitkäjänteisesti, sitä taitavammaksi tulet. On ensiarvoisen tärkeää myös osata nauttia matkasta, muutoin tekemisestä katoaa ilo ja matka jää kesken tai mielenkiinnon kohde vaihtuu jostain harhaisesta syystä. Pitkäjänteisyys on keskeinen osa kaavaa, jolla osaamista kerrytetään ja isompia kokonaisuuksia otetaan haltuun.
Mistä perfektionismi syntyy?
Täydellisyyden tavoittelulle, eli perfektionismille on monia syitä.
- Ehdollinen hyväksyntä lapsuudessa on yksi vahvimmista selittävistä tekijöistä. Jos lapsuudessa erityinen hyväksyntä ja rakkaus on yhdistynyt jollain tavalla hyviin suorituksiin, näkyy yhteys aikuisen elämässä usein perfektionismina.
- Epävarmuuden kompensaatio — ihminen pyrkii luonnostaan kompensoimaan omaa epävarmuuttaan perfektionismilla. Syntyy inhimillinen pyrkimys kontrolloida hallitsematonta (esim. muiden mielipiteet).
- Kaikki tai ei mitään -ajattelu on usein opittu ajattelumalli, jossa lopputulos jaottuu binäärisesti täydelliseksi tai epäonnistumiseksi.
- Sosiaalinen vertailu on ihmiselle luontaista. Sosiaalisen median aikakaudella ilmiö korostuu. Voit löytää kaikesta tahtoen tai tahtomattasi käsittämättömän verrokin, johon verrata omaa vajavaista suoritusta.
- Evoluutiopsykologinen tausta — pelko ryhmän hylkäämisestä on ollut kauan hengissä pysymisen näkökulmasta keskeinen osa ihmisyyttä ja se vaikuttaa syvällä ihmisessä epärationaalisella tavalla myös tässä asiassa.
- Persoonallisuuspiirteet ja temperamentti vaikuttavat yksilöllisiin taipumuksiin kokea tunnollisuutta ja herkkyyttä arvostelulle.
Kyse on siis monella tavalla syvälle ihmisyyteen pureutuvasta mekanismista, jonka hyödyllisyys eri tilanteissa on kyseenalaista. Elämän tärkeiden valintojen edessä tarkkuudesta on hyötyä, mutta arjen pieniin yksityiskohtiin jumittaminen voi tehdä elämästä helvettiä. Sen takia kontrollista irti päästäminen on ainoa keino vapautua vaivan ikeestä.
Haluaisin tähän tekstiin täydellisen lopetuksen. Tuntuu, että aikaa kirjoittamiselle on liian vähän. Tuntuu myös, että olen liian hidas. Paljon hitaampi kuin muut. Tuntuu, etten ymmärrä ja käsittele aihetta riittävän perusteellisesti. Tuntuu, että haluaisin käydä koko tekstin läpi vielä ja varmistaa, ettei se ole liian naiivi ja sisällä kirjoitus- tai asiavirheitä. Haluaisin, että se olisi täydellinen, ettei kukaan ihminen sen luettuaan ajattelisi, että olen typerä tai muuten vajaavainen ihminen. Ah, taas täydellisen haitallinen kokemus perkeleellisestä perfektionismista. Päästä irti!